Kaduttako?

Ehkä. Ja ei, abortti ei kaduta. Siitä toinen kerta mut nyt on pakko purkaa ajatuksia taas pois pään sisältä.

Se että luovutin O:n suhteen. Kyse ei oo tunteista, ne kohdistuu nyt toiseen henkilöön vaan siitä etten yrittänyt tarpeeksi saada sitä kipinää kaikkeen takaisin. Oon nyt huomannu tässä uudessa suhteessa miten tärkeetä se yhdessä puuhastelu on. Sitä me ei O:n kanssa tehty juuri ollenkaan. Ja läheisyys. Muukin kun seksi. Vaikka toki sekin on tosi tärkeetä (ainakin mulle nykyään) mut se kaikki muukin.

Se kaduttaa myös miten häntä kohtelin, myös eron jälkeen. Oikeesti oon nyt tässä viimeisen viikon aikana käsittänyt miten uskomattoman paska olin sitä kohtaan. Oikeesti, ei kukaan ansaitse sellasta. Ehkä tää nyt kun oma elämä alkaa olee jollain tapaa reilassa saa silmät avautumaan senkin suhteen miten vitun sekaisin olin sillon. Tätä aion kyllä häneltä pyytää anteeksi sit kun hetki on oikea. Haluun et se tajuaa et oikeesti tarkoitan sitä. Miten helvetin pahoillani oon. Ja haluan myös myöntää sen että ihan vihoviimeisessä kädessä se olin taas minä joka sen kaiken lopullisesti tuhosi.

Hankalaa on ollu myöntää itselleen se et kyllä mä sisimmässäni siitä välitän vielä ihan liian paljon. Sitä vaan työntää ne kaikki ajatukset syrjään ja pyrkii keskittymään siihen mitä nyt on. Meillä on O:n kanssa tosi vaihderikas menneisyys ja tulee olemaankin, meillä on kaksi ihanaa lasta. Meillä on loppujen lopuksi aika paljon edelleen. Ja voin sanoa et kukaan, ei kukaan ulkopuolinen tuu koskaan tuntemaan mua niin hyvin mitä O. Eikä kukaan todennäköisesti tuu koskaan pääsemään niin lähelle. Vaikka ei J kaukana ole mutta kuitenkin. Mutta J on tässä ja nyt. Sitä rakastan ja hänen kanssa on hyvä olla.

Jotenkin oon itse ihan hämmentynyt kaikesta. Tää olikin taas tällästä ajatusoksennnusta näin juhannuksen alla.

Olin tosi lähellä eilen(köhän se oli) et pyydän O:lta anteeksi kaikkea paskaa miten sitä kohtelij mut mitä enemmän mietin miten se kohtelee meidän lapsia tai lähinnä miten ei ota niitä ja niiden tarpeita huomioon niin olen entistä enemmän sitä mieltä et ne paskat meni kyllä ihan oikeeseen osoitteeseen.

Vituttaa kun näpäuttäny sitä kun se taas aloitti sen et eron jälkeen oon 24/7 lasten kanssa. Ei, ei se niin mee vaan hänen kuuluis myös kantaa vastuu niistä vaikka minä olinkin se joka erota halus. Se ei poista sitä tosiasiaa et ne on hänen lapsia ja hänen kuuluu kantaa vastuu niistä myös. Eikä mua nyt niinkään haittaa heidän kanssa olla koska sillä mä vaan varmistan sen et minä tulen edelleen olemaan se #1 aikuinen heidän elämässä. Mistä oon tosi kiitollinen ja onnellinen että äitinä voin heille sen tarjota. Niinkun vanhempien kuuluu. Koska jos mulla olis oma aika haaveena niin sen saan järjestettyä puhelinsoitolla. Kyse ei todellakaan oo siitä vaikka O niin kuvittelee.

Kyllä se vaan niin on et lapsia en kadu mutta kadun sitä kenen kanssa ne tein.

Surullista mutta totta. Ehkä se jonain päivänä kolahtaa, varsinkin kun tuo pienempi avaa suunsa.

Jumalauta että voikin keskiviikko alkaa taas paskasti. Heti aamusta saa tapella O:n kanssa taas lapsista. En tajua mikä helvetti siinä on niin hankalaa olla omien lasten kanssa. Tässäkin kyse siitä et hänelle ilmaantui ylimääräinen työvuoro mutta pystyisi ottamaan lapset aikasemmin eli ei pitäis olla ongelmaa pitää sovitusta kiinni, mutta ei. Kyse yhdestä kerrasta niin hän uhriutuu kun mikäkin vitun Jeesus.

Tuntuu pahalle lasten puolesta kun minä oon se joka niitä lohduttaa iltaisin kun on isiä ikävä. Kun ne kysyy millon isi taas tulee hakemaan ja ainut mitä voin vastata on en tiedä, äiti kysyy. Se joka katsoo sitä iloa kun ne iloitsee siitä miten pääsee kerrankin vähän pidemmäksi aikaa isille (mikä on nyt vaakalaudalla) ja suunnittelee miten leikkii isin kanssa ja tekee kaikkea kivaa.

Mutta myös se, joka joutuu kuuntelemaan sitä miten meidän perheeseen kuuluu äiti, sisko ja X. Ja isin perheeseen kuuluu N ja tytöt. Se, joka korjaa että kyllä isi kuuluu teidän perheeseen myös. Vastaa kysymyksiin et miksi isi ei tule leikkimään. Koska työt.

Sit on yksi kerta kun lapset pääsisi vähän pidemmäksi aikaa niin ei. Ei onnistu ilman tappelua. Tappelua asioista mitkä ei edes kuulu tähän. Yleensä aikuisesti käyttäytyvä ja ajatteleva olisi todennut et hei tuli muutoksia että käykö että otan päivänä x enkä y mutta se 3 yötä toteutuu.

Mutta ei meidän isä. Ei nyt eikä varmaan koskaan.

🚼

Vittujen vittu. En olis tätä päivää uskonut näkeväni että minä tulen raskaaksi ehkäisystä huolimatta.

Kyllä. Pregnant, gravid, raskaana. Viikkoja varmaan jotain 5+0 koska menkat tasan viikon myöhssä. Ei, en oo kattonu mitään laskettuja aikoja koska sinne asti ei tulla pääsemään. Todellakaan.

Edessä on siis raskauden keskeytys aka abortti. Hope so mahdollisimman pian. Tiistaina mulla olis ollu aika kierukan asennukseen mut se nyt peruuntui ja perjantaina on lääkäri joka kirjoittaa lähetteen naistentautien polille.

Onneks ollaan J:n kanssa ehdottoman samoilla linjoilla. Eikä mua nyt sureta tuo keskytys koska se oikeesti on ainoa vaihtoehto. Ei olis mitään mahdollisuuksia pitää tätä. Enkä muutenkaan halua kolmatta lasta, en nyt enkä tulevaisuudessa.

Kunhan tää on alta pois niin laitatan sen kierukan ja siihen asti harrastan ainoastaan perse- ja suuseksiä 😃 onneks nykyään lähes rakastan molempia 😂 ei mutta oikeesti, en luota enää mihinkään muuhun ja onneks J aikoo laitattaa piuhat poikki. Mut niihinkin on aika pitkät jonot joten toi kierukka jo sen takia tulee tarpeeseen, onhan se luotettava. Tai niinhän pillereiden ja renkaankin pitäis olla mutta 🙄