Olin eilen nyt sen J:n luona katsomassa pari leffaa ja oikeesti se tuli kyllä niin tarpeeseen! Jotenkin kun pääsee pois tän kaiken keskeltä niin siitä saa ihan sikana voimaa. Oonkin ollu tänää tosi hyvällä tuulella ja söin jopa aamupalaksi suklaata.

Kunnes.... O laittaa taas kauheen syyttävään sävyyn viestiä. Oikeesti en tajua mikä hemmetin pakko sillä aina tuntuu olevan laittaa tollasta viestiä kun oon ollut jossain ilman lapsia. Tää on jotenkin niin hemmetin uuvuttavaa aina sen kanssa vääntää ja kääntää. Parempi vaan antaa nyt olla ja oikeesti katsoa tulevaan kerran aina stressitasot nousee. Sitä varmaan nyt vituttaa kun olin siellä J:n luona mut hän teki kyllä selväksi itse ettei itsekään tiedä mitä haluaa joten mitä tätä turhaan vatkaamaan ja veivaamaan. Ja jos J on se joka saa ajatukset muualle ja paremmalle tuulelle niin eikö se oo vaan ihan hyvä juttu?

Oon vaan niin helvetin väsynyt siihen et aina se hyvä fiilis lytätään maanrakoon ja saan syyllisen olon siitä että tein asioita jotka tekee minulle hyvää.

Huh, pahin vitutus purettu eli toivon mukaan pystyn nyt taas olemaan asiallinen kun O:lle vastailen. En vaan haluu alentuu sen tasolle enää ja alkaa riitelemään, varsinkaan näin ennen joulua. Muuten siinä käy vielä niin et en halua sinne mennä sit sunnuntaina ettei lasten joulu vaan mene pilalle.