Aika tyhjentävää. Asiat lapsiin, noihin viattomiin otuksiin liittyvät asiat vaan ei O:n kanssa suju, ei sit vittu millään. En ymmärrä miks se haluaa niiden avulla tehdä kiusaa? Hän ei tunnu tajuavan että Näissä tapaamisissa on kyse lapsista ja niiden hyvinvoinnista, ei pelkästään minun omasta ajasta. Miks se on noin helvetin katkera vaikka sillä itselläänkin on jo uus nainen? En vaan tajua. Kyllä jos J käyttäytyis exäänsä kohtaan tolla tavalla niin sanoisin sille ihan suoraan et selvitäppä omat tunteet ja ajatukset sitä kohtaan ensin ja katsellaan sit uusiksi.
Mulla oli tossa hetki takaperin joku ihmeen heikko hetki koskien viime kevättä ja oikeesti hetkellisesti kaipasin tota idioottia mut tämäkin taas todisti sen et kaipasin sitä mitä meillä oli, en sitä ihmistä. Jos rehellisiä ollaan niin en vois enää koskaan kuvitella et voisin häntä rakastaa, niin paljon se on aiheuttanut mielipahaa ja stressiä mulle edelleen vaikka luulis et sen uuden naisen myötä tää kaikki olis historiaa.
En ymmärrä miten siitä ihmisestä jota joskus rakastin niin paljon on tullut tuollainen. En kiellä ettenkö itsekin olis ollu hankala mut oikeesti kun miettii niin minä olen se joka on helvetisti antanut periksi ja silti tää jatkuu. Välillä tuntuu et eikö hän osaa päästää irti siitä minun kontrolloimisesta vai mistä on kyse? Siks oon vakavasti alkanu harkitsee et hoidetaan nää lasten asiat kolmannen osapuolen kautta koska ei tää vaan voi toimia näin et aina tulee jotain. Ehkä hänkin sitä kautta pääsee eroon siitä katkeruudesta ja hänenkin elämä helpottuu paljon.
Ettei pelkkää paskaa taas niin on tässä elämässä paljonkin hyvää. Nimittäin J. Se on ihminen jota mä just nyt elämääni tarvitsen lasten ja ystävien lisäksi. Ja ennen kaikkea se miten hyvin lapset on hänet ottanut. Jotenkin se miten se on oikeesti aikuinen ja osaa ajatella järjellä. En oo sille O:sta kauheesti mitään purnannut vaikka mieli tekis mut se mitä oon sanonu hän on omalla tavallaan ymmärtänyt mutta myös todennut et ei minkään pidä kaikkeen aina suostua näissä joustojutuissa koska oikeesti minä olen viimeaikoina ollu se. J jaksaa lohduttaa et kyllä tää vielä joskus helpottaa, usko pois. Ja oikeesti sitä toivon.
Harmittaa vaan et nykyään päällimmäinen tunne O:ta kohtaan on inho ja viha mille en todellakaan Anna valtaa koska se ei oo sen arvoista. Se vaan katkeroittaa ja en todellakaan halua et musta tulee noin katkera kun O on. Vielä hetki sit olisin voinu sanoa jossain sisimmässäni häntä vielä vähän rakastavan mut ei, ei se oo niin. Ei nyt eikä koskaan. Ja hänellä on hyvin todennäköisesti samat tuntemukset, siks tää onkin niin hämmentävää et miks se käyttäytyy sit näin. Jos hänellä on vielä jotain tunteita, kertois niistä tai ylipäätään avaisi et miks hän käyttäytyy noin niinkun käyttäytyy. Ehkä mäkin ymmärtäisin etitavalla, en tiedä. Kiinnostais vaan tietää et mitä se hänen nainen on tällaisesta mieltä? Koska silläkin on omia lapsia. Saati että mitä mieltä O olis siitä et se mies käyttäytyis sitä naista kohtaan näin niinkun hän minua. Jotenkin sen verran mitä O on puhunut (eli hyvin vähän) siellä ei tätä ongelmaa oo. O:lle tää on joustoa, musta tää on vastuun kantamista niinkun aikuisen ihmisen, isän, kuuluisi tehdä. Pitääkin sille varmaan sanoa et Mieti jos sen uuden lasten isä tekis näin, miltä tuntuisi?
En tiiä, pitää illalla jatkaa koska lapset taas aistii tän ja kiukkuaa :/
