Huh, koko ajan sellainen pieni stressi päällä kun koitti tää meidän uusi arki. Mulla alkoi koulu ja lapset aloitti päiväkodin, O:n ja lasten tapaamisista ei oo taas mitään hajua. Mut silti kaikki on ihan fine, en oo pahasti purkanut stressiä vammailulla. Meinasin mut onneks J huomas ajoissa ja sai mut takas raiteilleen. Aloin alkuun ihan huomaamatta taas vähentää syömisiä ja vikatikki J:lle oli se kun se huomas et aloin juomaan kahvin taas mustana. Siinä väiheessa se avas suunsa kunnolla ja hyvä niin.

Siitä tulikin mieleen et tulevana viikonloppuna on ne yhdet meidän ystävien häät. Kivahan se on sinne mennä mut vähän outo fiilis kun siel on se J:n ex joka sai sen ihan paskaks sillon eikä ne oo eron jälkeen nähny. Toisaalta kaikilla meillä on menneisyytemme ja näenpähän ainakin miten J käyttäytyy sit.

Ei mulla nyt suoranaisesti oo mitään epäilyksiä mihinkään suuntaan mut onhan se aivan outo tilanne meille kaikille varmasti koska ne ei mitenkään oo käsitelly sitä eroa. Eikä se nyt mulle kuulukkaan, mut jotenkin sitä välillä miettii et miten voi aloittaa uutta jos ei käsittele vanhaa. Mut niin, niinhän mäkin tein ja totesin et menneet on menneitä eikä koskaan voi olla onnellinen jos niitä jää vatvomaan. Ehkä tää lauantai sen näyttää miten heidän kohdalla on. Hyvinhän minä ja O:kin ollaan eteenpäin päästy vaikka edelleen välillä tuntuu et meidän välillä olis vielä jotain selvittämättömiä asioita. Tai kun tuntuu et mä tein meidän suhteesta niin äkkiä lopun et ei siinä voinu käsitellä kaikkea.

Mut se on mennyttä se, molemmilla meillä on omat elämät ja oon tyytyväinen vaan tämänhetkiseen tilanteeseen. Vähän kyl kaihertaa kun O ei koskaan kiittäny kun vein pienen tuparilahjan heille :D Oikeesti se oli mitätön; kahvia (ja vielä halppista :'D), teetä suklaata ja kynttilöitä mut ajatushan se on tärkein. Hänen nainen kyllä kiitti mikä oli ihan kiva mut ei O. No, pääasia et yritin edes olla mukava :D

Nyt on taas pakko kiitää valmistelemaan lasten reput ja kaikki huomista varten et pääsee ajoissa lähtee. Ollaan jännän äärellä kun meen huomenna fillarilla kouluun ja oon viimeeks pyörällä polkenu joskus 13 vuotta sit :DD

AAAAAARGHHH

Nyt jos voisin huutaisin kurkku suorana. Miten voikaan taas O heittäytyä niin paskapääksi ihan yht äkkiä.

Tai oikeestaan en oo enää edes sille mitenkään vihainen, oon ehkä enemmänkin vähän säälissäni et edelleen meen sille niin herkästi tunteisiin kun en tee just niinkuin hän haluaa. Toisaalta myös aika pelottavaa et edelleen koska ei hänen tekemiset tai sanomiset mee mitenkään perin mulla tunteisiin. Hän voi haukkua niin paljon kun haluaa niin ei hetkauta kyllä mihinkään suuntaan. Saati sen muut sanomiset.

Ja tänään huomasin et edelleen sitä taitaa vähän hiertää tää et oon J:n kanssa ihan superonnellinen kun koitti sitäkin mustamaalata. Ihmistä joka nyt ei meidän välisiin juttuihin liity millään muulla tavalla kun sillä et meni hänen ohitse sillon loppuvuodesta joten se kertoo jo aika paljon. Koska enhän minäkään koskaan ota riidoissa esiin tätä hänen uutta koska ei mua hetkauta heidän suhde mihinkään suuntaan, korkeintaan siihen et sen naisen kuvioihin astuminen lopetti sen O:n mua kohtaan jatkuneen piinaamisen.

Ja tästä saakin hienon aasinsillan siihen miten O koitti ilmeisesti jotenkin mun luottamusta J:tä kohtaan saada murennettua tai jotain. Mut voin sanoa et en oo koskaan luottanut kehenkään mieheen näin paljon mitä J:hin. O saa sepustaa niin paljon kun haluaa niin ei kiinnosta. Ja siis uskon kyllä et tää et se on nähty lähibaarissa piti ihan paikkaansa mut kun mä tiedän et hänellä on pari todella hyvää naispuoleista ystävää joiden kanssa hän siellä käy (varattuja kaikki, meidän ystäväpariskuntia). Ja se on mulle enemmän kun fine. Ei mitään epäilystä oo missään vaiheessa ollutkaan kun oon itse omin silmin nähnyt et se on puhdasta ystävyyttä. Tunnen heidät itsekin ja yhden häihinkin ollaan menossa tänäkesänä. Ehkä O vaan ei itse pysty moiseen luottamaan mutta minä onneksi voin. Ja aina J on meille baarin jälkeenkin yöksi tullu ja aina on ihan rehellisesti kertonut jos joku on koittanut  iskeä häntä niin mulla oo senkään puoleen minkäänlaisia epäilyksiä. Ja johan noi kaikki taitaa tietää et me ollaan yhdessä oltu kohta jo se 9 kuukautta ja miten toi mies muakin aina niin jumaloi. Ja jopa näyttää sen häpeilemättä. Siks mun ei tarvii tästä edes J:lle mitään mainita, tosin saataisiin hyvät naurut et joku on luullut tälläistä 😂

Varmaan se on myös tää mun ja J:n suhteen avoimuus minkä takia pystyn siihen luottamaan aivan täysin. En oo ikinä koskaan voinut olla kenenkään kanssa näin 100% avoin. Me kyllä keskustellaan aivan kaikesta eikä meidän välillä ole minkäänlaisia salaisuuksia. Eikä ikinä mulla oo ollu näin avointa seksielämää kenenkään kanssa 😃 vois melkein sanoo et kaikki mitä kahden ihmisen välisessä seksissä voi kokeilla on kokeiltu. Mulla ei koskaan oo näin hyvää ja kiihkeää seksielämää ollu mut eipä mulla oo tällästä yhteyttäkään kenenkään kanssa ollu.

Itseasiassa kiitos viime viikonlopun, voin perua noi aikaisemmat sanat siitä miten kukaan ei tuu pääsemään niin lähelle kuin O. Nimittäin J sen teki kun keskusteltiin viikonloppuna niin diippejä juttuja taas. Meillä vaan on niin sellainen yhteys mitä ei niin vaan rikota. Meidän ystävätkin siitä on sanonu et se jotenkin on niin käsin kosketeltavissa ja sen näkee meidän katseista miten rakastetaan toisiamme.

Oikeesti mulla on ton ihmisen kanssa niin hyvä olla et jo sen takia kaikki O:n kiukut on niin yhdentekeviä. Ehkä meillä On:n kanssa ei vaan loppujen lopuksi kemiat natsannu yhteen et jäi tää yhteys ja avoimuus mistä oon nyt puhunu puuttumaan. Tai sit se oli se ikä kun oltiin niin nuoria kun alettiin seurustelemaan. Oli mikä oli, voin olla niin kiitollinen et kaikki tää on tapahtunut ja oon nyt vihdoin sen jonkun kanssa löytänyt ❤️

Kaduttako?

Ehkä. Ja ei, abortti ei kaduta. Siitä toinen kerta mut nyt on pakko purkaa ajatuksia taas pois pään sisältä.

Se että luovutin O:n suhteen. Kyse ei oo tunteista, ne kohdistuu nyt toiseen henkilöön vaan siitä etten yrittänyt tarpeeksi saada sitä kipinää kaikkeen takaisin. Oon nyt huomannu tässä uudessa suhteessa miten tärkeetä se yhdessä puuhastelu on. Sitä me ei O:n kanssa tehty juuri ollenkaan. Ja läheisyys. Muukin kun seksi. Vaikka toki sekin on tosi tärkeetä (ainakin mulle nykyään) mut se kaikki muukin.

Se kaduttaa myös miten häntä kohtelin, myös eron jälkeen. Oikeesti oon nyt tässä viimeisen viikon aikana käsittänyt miten uskomattoman paska olin sitä kohtaan. Oikeesti, ei kukaan ansaitse sellasta. Ehkä tää nyt kun oma elämä alkaa olee jollain tapaa reilassa saa silmät avautumaan senkin suhteen miten vitun sekaisin olin sillon. Tätä aion kyllä häneltä pyytää anteeksi sit kun hetki on oikea. Haluun et se tajuaa et oikeesti tarkoitan sitä. Miten helvetin pahoillani oon. Ja haluan myös myöntää sen että ihan vihoviimeisessä kädessä se olin taas minä joka sen kaiken lopullisesti tuhosi.

Hankalaa on ollu myöntää itselleen se et kyllä mä sisimmässäni siitä välitän vielä ihan liian paljon. Sitä vaan työntää ne kaikki ajatukset syrjään ja pyrkii keskittymään siihen mitä nyt on. Meillä on O:n kanssa tosi vaihderikas menneisyys ja tulee olemaankin, meillä on kaksi ihanaa lasta. Meillä on loppujen lopuksi aika paljon edelleen. Ja voin sanoa et kukaan, ei kukaan ulkopuolinen tuu koskaan tuntemaan mua niin hyvin mitä O. Eikä kukaan todennäköisesti tuu koskaan pääsemään niin lähelle. Vaikka ei J kaukana ole mutta kuitenkin. Mutta J on tässä ja nyt. Sitä rakastan ja hänen kanssa on hyvä olla.

Jotenkin oon itse ihan hämmentynyt kaikesta. Tää olikin taas tällästä ajatusoksennnusta näin juhannuksen alla.

Olin tosi lähellä eilen(köhän se oli) et pyydän O:lta anteeksi kaikkea paskaa miten sitä kohtelij mut mitä enemmän mietin miten se kohtelee meidän lapsia tai lähinnä miten ei ota niitä ja niiden tarpeita huomioon niin olen entistä enemmän sitä mieltä et ne paskat meni kyllä ihan oikeeseen osoitteeseen.

Vituttaa kun näpäuttäny sitä kun se taas aloitti sen et eron jälkeen oon 24/7 lasten kanssa. Ei, ei se niin mee vaan hänen kuuluis myös kantaa vastuu niistä vaikka minä olinkin se joka erota halus. Se ei poista sitä tosiasiaa et ne on hänen lapsia ja hänen kuuluu kantaa vastuu niistä myös. Eikä mua nyt niinkään haittaa heidän kanssa olla koska sillä mä vaan varmistan sen et minä tulen edelleen olemaan se #1 aikuinen heidän elämässä. Mistä oon tosi kiitollinen ja onnellinen että äitinä voin heille sen tarjota. Niinkun vanhempien kuuluu. Koska jos mulla olis oma aika haaveena niin sen saan järjestettyä puhelinsoitolla. Kyse ei todellakaan oo siitä vaikka O niin kuvittelee.

Kyllä se vaan niin on et lapsia en kadu mutta kadun sitä kenen kanssa ne tein.

Surullista mutta totta. Ehkä se jonain päivänä kolahtaa, varsinkin kun tuo pienempi avaa suunsa.

Jumalauta että voikin keskiviikko alkaa taas paskasti. Heti aamusta saa tapella O:n kanssa taas lapsista. En tajua mikä helvetti siinä on niin hankalaa olla omien lasten kanssa. Tässäkin kyse siitä et hänelle ilmaantui ylimääräinen työvuoro mutta pystyisi ottamaan lapset aikasemmin eli ei pitäis olla ongelmaa pitää sovitusta kiinni, mutta ei. Kyse yhdestä kerrasta niin hän uhriutuu kun mikäkin vitun Jeesus.

Tuntuu pahalle lasten puolesta kun minä oon se joka niitä lohduttaa iltaisin kun on isiä ikävä. Kun ne kysyy millon isi taas tulee hakemaan ja ainut mitä voin vastata on en tiedä, äiti kysyy. Se joka katsoo sitä iloa kun ne iloitsee siitä miten pääsee kerrankin vähän pidemmäksi aikaa isille (mikä on nyt vaakalaudalla) ja suunnittelee miten leikkii isin kanssa ja tekee kaikkea kivaa.

Mutta myös se, joka joutuu kuuntelemaan sitä miten meidän perheeseen kuuluu äiti, sisko ja X. Ja isin perheeseen kuuluu N ja tytöt. Se, joka korjaa että kyllä isi kuuluu teidän perheeseen myös. Vastaa kysymyksiin et miksi isi ei tule leikkimään. Koska työt.

Sit on yksi kerta kun lapset pääsisi vähän pidemmäksi aikaa niin ei. Ei onnistu ilman tappelua. Tappelua asioista mitkä ei edes kuulu tähän. Yleensä aikuisesti käyttäytyvä ja ajatteleva olisi todennut et hei tuli muutoksia että käykö että otan päivänä x enkä y mutta se 3 yötä toteutuu.

Mutta ei meidän isä. Ei nyt eikä varmaan koskaan.

🚼

Vittujen vittu. En olis tätä päivää uskonut näkeväni että minä tulen raskaaksi ehkäisystä huolimatta.

Kyllä. Pregnant, gravid, raskaana. Viikkoja varmaan jotain 5+0 koska menkat tasan viikon myöhssä. Ei, en oo kattonu mitään laskettuja aikoja koska sinne asti ei tulla pääsemään. Todellakaan.

Edessä on siis raskauden keskeytys aka abortti. Hope so mahdollisimman pian. Tiistaina mulla olis ollu aika kierukan asennukseen mut se nyt peruuntui ja perjantaina on lääkäri joka kirjoittaa lähetteen naistentautien polille.

Onneks ollaan J:n kanssa ehdottoman samoilla linjoilla. Eikä mua nyt sureta tuo keskytys koska se oikeesti on ainoa vaihtoehto. Ei olis mitään mahdollisuuksia pitää tätä. Enkä muutenkaan halua kolmatta lasta, en nyt enkä tulevaisuudessa.

Kunhan tää on alta pois niin laitatan sen kierukan ja siihen asti harrastan ainoastaan perse- ja suuseksiä 😃 onneks nykyään lähes rakastan molempia 😂 ei mutta oikeesti, en luota enää mihinkään muuhun ja onneks J aikoo laitattaa piuhat poikki. Mut niihinkin on aika pitkät jonot joten toi kierukka jo sen takia tulee tarpeeseen, onhan se luotettava. Tai niinhän pillereiden ja renkaankin pitäis olla mutta 🙄

Uni

Näin viime yönä niin outoa unta taas että herätessä piti hetki miettiä että wtf. Unessa siis oltiin jossain mökillä missä oli jotain random tyyppejä, minä, O, O:n uusi nainen ja J. En muista tuosta mökki hommasta suuremmin, mut jossain vaiheessa minä halusin lähteä kotiin sieltä ja O tarjoutui kuljettajaksi. Ajeltiin tänne minun kotiin ja seuraavaksi harrastettiin seksiä. Oudointa (vai pitäiskö sanoa inhottavinta) tässä on se et muistan kaikista selvimmin unesta tuon seksiosion 😀 Kerroin unesta parhaalle ystävälle että mitä vittua, ihan outo fiilis jäi tuosta ja hän sit lohdutti et se on ihan normaalia nähdä tollasia unia ilman et ne mitään tarkoittais.

Muutenkin toissa yönä näin unta et minulta irtosi etuhammas. Mielessä vaan pyöri et kukahan läheinen sitä oikein delaa mut en halua alkaa liikaa panikoimaan yhden unen takia 😀

Jännä kyllä et nyt tuntuu että muutenkin unet on jotenkin tosi selkeitä 🤔 vaikka viimeöisen jälkeen ei ehkä ihan niin selkeitä tartteis olla.