Sekopäääää

Vittu oikeesti mitä paskaa nää sunnuntait tuntuu olevan nykyään. Tuntuu ettei mikään onnistu ja kaikki vaan vituttaa. Tai vituttaa on ehkä väärä sanavalinta, masentaa enemmänkin. Vois vaan hautautua sänkyyn itkemään koko päiväksi.

Enkä tajua ees mistä tää johtuu. Meillä oli lasten kanssa tosi kiva viikonloppu. Ehkä tää johtuu siitä että meillä oli O:n kanssa herkkä hetki tossa pari päivää sit. Tänään oonkin nyt miettiny et ehkä sekin on parempi vaan lopettaa koska en tuu muuten ikinä pääsemään tästä yli. Mietin, että ehkä mun pitää hommata muuta ajateltavaa. Tai joku muu, koska en vaan pysty käsittelemään sitä sen viestihommaa kun pää on tässä kunnossa. Ja vittu kun mulla ei oikeesti oo mitään varaa mistään mitään sanoa? Tässä sen näkee hyvin miten hauras ihmismieli voikin olla. Ja miten pienestä se voikaan olla kiinni kun mieli on kipeä. Mikään ajatus ei oo looginen. Ehkä sitä vaan tällein sairastuneena toivois että olis edes se yksi ihminen mikä aidosti kestää vierellä vaikka mitä tapahtuisi. Mut eihän sellaista voi keltään odottaa, ja onhan mulla aina äiti vaikka onkin etäinen sellainen.

Ehkä se auttaa jos itselläänkin on joku johon muodostuu tollasia tunteita. Koska toi on niin selkeetä, sanoi O mitä sanoi koska kaikki samat merkit on ilmassa kun viimeksikin. Mm. Loppuu kuvista tykkäily (okeieiinstassa), siitä tulee etäinen, sellainen tunteellisesti kylmä. Ja selkeesti näkee et se ei enää taistele siitä et sais mut takaisin. Eli aika selvä homma että sillä on jotain sitä naista kohtaan. Ja koska se jatkaa sitä viestittelyä vaikka tietää et se loukkaa minua ihan hirveästi. Sen takia päätin, etten minäkään välitä hänen tunteistaan ja oonkin menossa yhdelle miehelle (J) katsomaan leffaa. Ehkä sen avulla saan ajatukset muualle kaikesta.

Hassuinta tässä on se miten O niin sanoi et se ei mua hylkää ikinä ja pysyy aina tukena mut niin se mielipide muuttuu kun joku toinen löytyy. En koe et se olis enää samalla tavalla tukena tai haluais edes olla. Siitä on tullu enemmänkin sellainen olo että se on sille pakkopullaa ja joku velvollisuus. Siks mietinkin et kertoisin sille J:lle tästä syömisvammailusta koska se ehkä osais kuunnella aidosti kiinnostuneesti. Muutenkin se itse sanoi et siks hän pitää minusta koska hän näkee, että sieltä kuoren alta löytyy sellainen herkkä ja haavoittunut tyttö joka on vähän hukassa elämässä. Ja sille on muutenkin ollut aika helppo samantien jutella ja olla ihan rennosti kun se on mua 12 vuotta vanhempi. Ei enää mikään lapsi. Niinkun minä, hah :D

Meillä on tuon J:n kanssa ollu pari hetkeä, sellaista et oon itse tulkinnut vähän väärin ja pussannut sitä ja hän onkin myöntänyt pitävänsä minusta tosi paljon ja se onkin syy miks meidän välillä ei mitään oo tapahtunut. Se on osasyy varmaan siihen myös miks siellä oon viikonloppuja viettänyt kun tiedän et O ei ainakaan jossain vaiheessa siitä niin pitänyt ja toivoin et se olis herättäny siinä sen saman taisteluntahdon kun aiemmin, mut koska sitä ei oo näkynyt niin toikin aika selkee että sekin varmaan alkaa olee aika väsynyt eikä halua mun kanssa niin kovin enää olla. Ja ennen kaikkea se ei sitä ikinä mulle ääneen rehellisesti oo sanonu. Siks oon nyt päättäny et se on aika myöhäistä enää mitään tuosta sanoa (kuten viime kerran jälkeen), vietän siellä aikaa just niin paljon kun haluan välittämättä sen mielipiteistä tai tunteista kerran hänkin niin tekee. Vaikka minä just nimenomaan suoraan sille sanoin että se loukkaa. Jos hänkin olis niin tehnyt niin en olis J:n kanssa hengaillut. Tietenkään koska en halua sitä tieten tahtoen satuttaa enempää mitä oon jo satuttanu. Mut what ever, se on nyt mennyttä ja myöhäistä.

Vittu että oonkin vaikee ihminen, ei ihmekkään et O on kyllästyny. Ehkä se on ihan hyvä. Ja joo, vittu mitä itsensä toistamista nää kaikki tekstit on mut sitä varten tänne kirjoitankin ja ehkä tää toisto auttaa käsittelemään ja hyväksymään asiat niinkuin ne on.

Ps. Ainoat päivät millon en oo oksentanu tai edes kokenut tarvetta siihen on niitä kun oon ollu J:n luona.. Eli wohoooo, yksi kokonainen päivä viikossa! Jokohan tässä kohta oikeesti alkaa kroppa pettää jos tää tätä menoa jatkuu.. Jospa tänään olis eka päivä ihan kotona etten oksenna? En ookkaan kyllä syöny ku kaks papua :D

Pps. Voisko joku kertoa mitä minä oikein haluan? En haluu olla kenenkään taakka, varsinkaan O:n, mutten myöskään yksin