Iltaromahdus

En tajuu mikä totaalinen romahdus mulle tuli kun O oli taas niin vauhdilla tästä lähdössä pois. Tuli vaan jotenkin sellanen olo et olisin kun joku tiskirätti minkä voi halutessaan heittää vaan nurkkaan ja sieltä poimia tarvittaessa. Enkä kiellä etteikö varmasti O:lla olis ollu samanlainen olo mun takia. Varmaan siks hänen sanojaan lainaten voi todeta että paskalle tuntuu jo senkin takia.

No anyway sovittiin (tai O oikeastaan päätti) että huomenna soitan sinne mt-polille ja hankin ammattiapua. Kyllähän se vähän siinä mielessä pelottaa et tähän sh käyttäytymiseen puututaan mut kauheeta sanoo näin mut ainahan sitä voi totutta vähän kaunistella. Pääsis vaan näitä muita asioita purkamaan ja jos se sit auttais sh ongelmien kanssa.

Päätin myös että kerron sille J:lle asioista ja jos hän sit olis tulevaisuudessa se terapeutin lisäinen ystävätuki. En halua O:ta enempää kuormittaa millään tavalla kun hän itsekin tossa avasi vähän omia tuntemuksia ja taakkoja. Ja kun sillä se koulukin on tulossa ja näin. Ja onhan mä muutenkin aika kohtuuton, onneks voin tänne kirjoittaa nää kaikki turhamaisimmatkin mielenpahoitukset :D myös ne typerimmätkin ilman et kukaan pitää hulluna. Muuten varmaan flippais päässä. Ja luulin et toi aikasempi kirjoittaminen olis ehkäissy tän purkauksen mut selkeesti en tarpeeksi syventävästi oo asioita taas miettiny.

Jospa tää tästä. O on vielä tämän illan mun tukena ja sit lakkaan häntä vaivaamasta. Vaikka se tuntuu ihan sairaan pahalle luopua siitä tuesta ja turvasta minkä luotit siinä vierellä olevan aina, tuli mitä tuli mut niin, joskus se vaan on sitä ja on nieltävä pettymys.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!