En ees keksi tähän mitään otsikkoa mut eipä se haittaa, oman mielenterveyden kannalta tätä kirjoitan niin samapa tuo.

Pakko siis purkaa tätä O:n ja minun tilannetta taas kerran. Tai no, ei meillä ole mitään tilannetta varsinaisesti mutta sit kuitenkin on.

Se on jännä miten ihminen jonka luotit kaikesta huolimatta pysyvän tukena ja rinnalla kääntää kelkan samantien kun joku nainen vähän alkaa kiinnostaa. Vaikka se väittää ettei siinä oo kyse mistään mutta kyllä minä ne merkit tunnistan taas. Ja itse hänelle avoimesti kerroin että se pahoittaa minun mielen mut silti se sitä jatkaa, eikö sekin kerro jo aika helvetin paljon.

Tiedän ettei mulla olis mitään varaa loukkaantua koska oon itse tehnyt niin paljon pahempia asioita. Mut siinä on vaan semmonen pikku juttu et itsekin sen tiedostan koittaneeni sillä vaan uskotella itselleni etten rakasta O:ta enää. Vaikka se nyt on ihan päivän selvä juttu että totta helvetissä mä rakastan. Ja hänelle kerroinkin avoimesti että Mulla on edelleen tunteita häntä kohtaan ja se siitä huolimatta sen naisen kanssa vaan viestittää ja valehtelee siitä. Se oli se mikä loukkasi koska jos siinä ei olis kyse yhtään mistään, se olis voinu kertoa ja vaikka näyttää sen viestin. Mut ei, hän päätti valehdella ja siitä tää järkyttävä masennus ja ahdistus taas lähti. Koska joku toinen sivuuttaa koko ajan minua enemmän ja enemmän ja kohta Mulla ei oikeesti oo ketään enää jäljellä. O on ollu ainut jonka oon luottanut pysyvän rinnalla ja tukena tapahtui mitä tapahtui mut sekin alkaa osoittautua vääräksi luuloksi.

Siks päätin että nyt tulevana viikonloppuna haluan jonkun laastarijutun itselleni. Semmoisen joka näyttää taas että minä olen kaunis ja haluaa just nimenomaan olla minun kanssa. Haluan jonkun syliin ilman et tarvii ajatella et puhelin samaan aikaan täyttyy viesteistä toiselta ja pääsen syliin pelkästään velvollisuuden tunteesta. Vaikka asia olis niin, niin ainakaan en siitä tietäisi. Siks O ei enää voi olla mulle se henkilö. Koska Tiedän et se samaan aikaan ajattelee toista. Tai ei välttämättä just sillä hetkellä mut varmaan pointti selvä.

Mikä vittu mua vaivaa? Tästä alkaa sellaiset tunteiden hautajaiset. Mun on pakko lakata rakastamasta O:ta koska se rikkoo mut. Mut sitähän se Ana haluaa. Ja tän mä oon ansainnut. Miks O haluais tälläsen sekopään. Ehkä tää kaikki on oikein mulle? Ehkä minut on vaan tuomittu kärsimään tää lyhyt elämä.