Ja niin istuin keittiön lattialla veitsi kädessä ja nyt komeilee reidessä muutama naarmu. Onneksi pieniä että O:lle menee varmasti läpi koiran tekeminä jos se ne syystä X sattuis näkemään. Tässä sitä taas ollaan. Oikeesti jos noita lapsia ei olis en olis enää täällä.
Mitä mä teen? Miten saan tän pahan olon pois? Voisko joku vaan halata tiukasti ja sanoa että kaikki järjestyy tavalla tai toisella? Pitää vaan sylissä ja yrittää edes ymmärtää. Sanois että tietää miten paha mulla on olla ja et voin kertoa ihan mitä vaan.
Ennen kaikkea sanois et mä en oo yksin, tapahtui mitä tapahtui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti