Sitä vaan haluais huutaa koko maailmalle et auttakaa nyt joku mut ei vaan saa sanaa suusta. Tää on ihan kauheeta miten sisällä velloo ihan järkyttävän paha olo mut sitä ei saa muuten ulos kun työntämällä kaikki pois ja satuttamalla itseään. Sit kaduttaa miten yksin on ja asiat vaan pahenee. Miten voi ihminen olla näin vitun hukassa? Miks ei kukaan kerro miten tästä pääsee eteenpäin?
Mä tiedän et oon vaan uskotellu itselleni ja muille et tää ero auttaisi mua paranemaan. Mutta vitut. Se on niin iso valhe kun vaan voi olla. Sillä mä oikeutan taas itselleni syömishäiriökäyttäytymisen kun sille on joku "oikea" syy. Koska oikeesti sisimmässäni mä en todellakaan halua luopua O:sta. Mutta kun sen on niin paljon parempi ilman mua. Miks se sit muuten ei ikinä sanonut et se on onnellinen mun kanssa? Että yhdessä me selvitään mistä vaan? Että se uskoo meihin? Koska noi ei pidä paikkaansa.
Niin paha olla et sattuu fyysisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti