when you just don't care anymore

Tyhjä olo. Ollu jo monta päivää. En edes tiedä mistä pitäisi aloittaa tätä setvimään.

Aloitetaan vaikka nyt siitä mikä on päällimmäisenä mielessä ja yllätys yllätys se on O. Oon niin pettynyt siihen et oikeesti en edes enää jaksa välittää. Se melkein viikon venytti tiskaamista ja edelleen puolet astioista on tiskaamatta. Okei kuulostaa mitättömälle mutta tässä kokonaistilanteessa se on helvetin iso asia. Ja siivous, niin lupaillaan mut paskan vitut saada mitään aikaiseksi. Oikeesti vituttaa niin paljon kun kaikilla muilla tuntuu olevan oikeesti sellainen mies joka hoitaa osansa, etenkin vt ryhmäläisillä. Mä voin vaan haaveilla miehestä joka auttaisi ja tukisi, pistäisi mut ja mun paranemisen omien halujen edelle mut ei. Oon silti onnellinen vertaisteni puolesta et niillä on sellaiset kultakimpaleet <3 

Oon niin turtunut jo tähän etten oikeesti jaksa enää edes jankata siitä miten haluan pian erota kun ei tää tunnu muuttuvan mihinkään lupauksista huolimatta. En vaan oikeesti jaksa niitä lapsellisia keskusteluja. Sitä miten aivan kuten ennen kaikki on mun syytä. Alistun vaan kiltisti tähän paskaan taas. 

Ja tää kaikki on nyt johtanut siihen että varmaan viikon ajan Oon joka ikisen aterian ja suupalan oksentanut pihalle. Yks Bk ateria taisi olla sellainen mitä en oksentanut. Enää ei estä edes se et O on kotona. Eilenkin se onnistui niin hyvin kun se oli suihkussa. Ja muutenkin, osaan sen nykyään tehdä sen verran hiljaa. Oksennan tätä menoa itseni hengiltä mut vitunko väliä, ratkeaisipahan tää tilanne jos ei muuta.

Siitä hieno aasin silta, tää sh on siis vaan pahentunut kuten ylläolevasta voi päätellä. O se vaan sokeasti luulee et parempaan päin mennään kun sentäs syön mut todellisuus on toinen. Ja tiedän ettei se muutu ennenkun tää meidän tilanne muuttuu eli ei ikinä mut ihan sama, i just don't care anymore kuten otsikkokin kertoo. 

Mut on tässä jotain positiivista myös, oksentelusta huolimatta oon jaksanut lenkkeillä vähän paremmin. Tosin sydämessähän se tuntuu, hengenvaarallista ja blablabla mut en vaan suostu enkä pysty luopumaan niistä mun pääntuuletus hetkistä. 

Ps. Painoin tänään eilisestä mättämisestä (=pizzaa, jäätelöä, irttareita, salaatti) huolimatta 200g vähemmän kun eilen. Toki oksensin kaikki ulos ja kävin reilun tunnin lenkillä. Eli paino oli siis 68.4kg eli ihan vitusti liikaa, mutta jos edes siihen 65kg pääsisin vielä joskus niin olisin semityytyväinen.