Välillä hyvää, välillä huonompaa. Tällä hetkellä tasaista. Tosin en oo lääkkeitä syönyt nyt pariin päivään ja sen jotenkin huomaa pääkopassa. Huono juttu, tiedän.
Syömishäiriökäyttäytyminen pahenee vaan. Tossa oli tosi pitkä pätkä etten oksentanut yhtään mut taas se on alkanut. Nyt varmaan kohta viikon verran joka päivä oon wc-pönttöä halaillut. Ja sen kyllä huomaa kropassa ja mielialassa. Sitä on taas niin vitun voimaton koko ajan ettei mitään jaksais tehdä ja sit tuntee olonsa niin epäonnistujaksi. Ja ketkä tästä eniten kärsii: No O ja lapset tietysti. Ja jotenkin taas häpeilen tota oksentelua niin en välttämättä aina O:lle kerro siitä. Hampaat on tätä menoa ihan paskana ennen aikojaan. Tähän kun lisää tosi vähäisen syömisen ja reippaan liikunnan ei tuo sydänkän varmaan tykkää hyvää. Mutta silti tästä ei vaan pääse eroon!
Jotain positiivistakin, meille muuttaa ihana karvainen lapsonen tuossa parin viikon päästä. Saan vähän muutakin sisältöä elämään kun tää syömishäröily. En millään malttais enää odottaa vaikka väillä mietin et mihinhän tässä on oikein ryhdytty.. Nimittäin O ei edelleenkään auta mua tässä kotona missään... Mutta minkäs teet, katsellaan nyt vielä mihin tää rupee menee vai onko mun vaan pakko luovuttaa vaikka se tuntuu ihan mahdottomalle ajatukselle. Mutta enköhän jaksa ihan hyvin. Tai tiedän että jaksan, koska lemmikit on aina ollu mulle sellasia mistä saa paljon voimaa ja lohtua.
Terapia on jatkunut vaikka en siellä tykkääkkään käydä. Huomenna mulla on aika ravitsemusterapeutille, vähän jänskättää mitä siellä on mutta huomennahan se selviää. Toisaalta tuntuu sille et meen sinne ihan turhaan kun mulle on aivan turha tehdä mitään ateriasuunnitelmaa koska en sitä vielä halua noudattaa.
Painosta sen verran et kaikenkaikkiaan syksystä 38,4 kiloa. Tällein tuo luku tuntuu kauheen isolle mut silti en oo tyytyväinen. Oikeesti, hyi vittu mikä norsu oon ollu sillon. Painoin niin hävyttömän paljon,
Tää vaan on niin ristiriitaista, samaan aikaan sitä haluaa parantua mut silti ei halua. Pelkään lihomista niin järjettömän paljon. Ja mitä mulle jää jos tää otetaan pois? Tiedostan kyllä mitä pidempää jatkan, sen vaikeempaa se on. Mulla on kuitenkin yli 10 vuotta syömishäiriöhistoriaa enemmän ja vähemmän takana ja se pelottaa et se "turvallinen" otetaan pois. Toi 10 vuotta on niin pitkä aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti