Juhannus

Juhannus oli ja meni ja siitä joten kuten toivuttu. Kännissähän se meni mökillä mut sain siellä osittain sen ansiosta syötyä ilman kompensointia, mutta suurimpana positiivisena juttuna ilmeni se et O riidan päätteeksi myönsi että myös hän toimi idioottimaisesti ja pyysi sitä anteeksi. Ei se vissiin koskaan oo semmosta tehnyt aiemmin. Tosin, se riitakin oli taas ihan aiheeton ja johti siihen perinteiseen et siinä tunnekuohussa sit avauduin taas ihan urakalla.

Jotenkin tuosta vaan tuli sellainen olo ettei toivoa ehkä olekaan ihan kokonaan menetetty. Nyt tässä onkin oikea koetinkivi kun haettiin se hauvavauva meille. Hän onkin oikein valloittava ja O on ihan yhtälailla sitä hoitanut kun minäkin. Tosin suurin osa ajasta se on mun kanssa kun O on töissä. Toiveet on meidän suhteen kyllä taas aika korkeella. Toivottavasti en tipu kovaa ja korkealta. Vaikka oon mäkin ollu ihan typerä taas. Jotenkin oon ehkä ollut vähän liian etäinen O:ta kohtaan. Enkä oikeestaan edes tiedä että miksi. Nyt juhannuksen jälkeinen etäisyys johtuu ihan vaan krapulasta ja väsymyksestä. Pitää se varmaan On:lle tänään kertoa ettei se luule et jokin on hätänä.